Sipulisatoa

Pienokainen ja isokainen ovat pitäneet huolta siitä, että äityli taas vain haaveilee puikoista ja langoista. Ystävä pohjoisesta onneksi lähetti kolmen kappaleen pikkupöpien avustuspaketin ja mallina toimii perheemme tuorein "huippumalli", joka syntyi elokuun ensimmäisen päivän iltana. Ystävä epäili pöpien olevan liian pienet, mutta pienelle 50 cm, 3300g neidille ne ovat sopineet vieläkin oikein hyvin. Muutaman kierroksen pituutta voisi vielä seuraaviin tehdä lisää ja näissä oleva lahkeenpituus on ainakin itselle sopiva. Lyhyemmät falskaa helposti. Esikoisen aikaan en vielä harsoja käyttänyt, mutta nyt kyllä en muuta haluaisi enää käyttääkään, kun homma toimii ihan hyvin näin. Toki konetta pitää pyörittää, mutta säästyy kaatopaikalta erä turhaa roskaa. Kohta saa jo seuraavaa kokoa alkaa tekemään varastoon ja isommalle omat pitkikset.

               Loft -pöpät                                                 Onko hiksut hyvin ? 

Sisarukset ovat pitäneet huolta siitä että äidillä ei ole turhan paljon rauhallisia hetkiä päivittää blogia ja tehdä kaikkia listalla olevia ihanuuksia. Pienokainen on onneksi rauhaisa ja tyytyväinen tytteli eikä öitäkään tarvitse kokonaan valvoa.  Kaikin puolin on mennyt erinomaisesti nämä uuden tulokkaan ensimmäiset viikot.

Terassin hernelaatikosta saa jo maistella herneitä ja plantaasilla kehäkukat, ruiskaunokit ja punapellavat kukkivat, porkkanat ja nauriit ovat syötävän kokoisia ja herkullisia, punajuuret ja palsternakat ovat myös hyvässä vauhdissa. Sipulit kärsivät vähän sateesta, mutta voivat muuten hyvin. Kirsikkatomaatitkin ovat alkaneet jo kypsyttää pikkutomaatteja avomaalla, mikä on iloinen yllätys. (Lisään kuvan kunhan vain pääsen kameran kanssa paikalle)

Vähän on ollut raskasta tämä odotteluaika väsymyksenkin vuoksi. Olenkin keskittynyt vain välttämättömien asioiden hoitoon vippaavien kilppariarvojen vuoksi. Kilpirauhasen vajaa-toiminnan "ihanuudesta"  on saanut tässä 33v aikana jo ihan hyvin kokemusta. Joskus vain on myönnettävä tappio omalle kropalleen ja otettava kevyemmin. Nyt taas jo onneksi jaksaa puuhailla kaikenlaista mukavaakin. Piti jo pakatakin laitokselle jäämisen varalta, mutta kaikki näytti eilen olevan kunnossa, joten ei tässä mitään kiirusta sitten vielä ole -LA on ens viikolla. Josko jonkun pienen haalarin tms. ehtisi tehdä valmiiksi.

Tämäkin merinoihanuus odottaa kiltisti kerällä -ostettu joskus vaippapöksyjä varten

Plantaasilla tapahtunutta...

Auringonpaisteen lisäksi on ollut ihanaa nauttia oman maan sipuleista ja salaateista. Kasvussa on 2,5 kg keltasipulia, 0,5 kg punasipulia, kehäkukkaa, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, naurista, valkosipulia, kyssäkaalia, vähän hernettä, maissia (5), tilliä ja kesäkukkia. Lisäksi tökkäsin avomaalle 3 kirsikkatomaatin tainta kokeeksi, kun oli tilaa. Harmikseni kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimista selvisi vain yksi ja purjotkaan ja kaalit eivät ehtineet ajoissa kasvuun. Niinpä kasvimaalla on pieni kesantotarha, joka vielä odottaa salaattia ym. nopeasti kasvavaa.  Paappa (mieheni isä) vähän ihmetteli, että onpa paljon vihanneksia, mutta en kyllä kertonut, että suunnitelmani olivat vielä huomattavasti laajemmat ja nykyinen ala on sellainen "minimi" tason viljelmä. Unelmieni plantaasihan kasvaa vielä runsaampi ja monimuotoisempi vihanneslajisto. Mökkijuhannuksen vietossa aiheutin hämmennystä nauttiessani rikkaruohojen nyppimisestä. Tosin isommilla aloilla kyllä kaipaan "haraa", jota käytin aikoinani Saksassa luomutilalla. Sellainen kevyt käsin työnnettävä, jossa oli edessä kaksi säädettävää terää. Varsin näppärä kapistus kykkimisen vähentämiseksi ja tiukkojen tupasten irrottamisessa. Ei ole tullut selvitytttyä onko vastaavia markkinoilla Suomessa. 

Hedelmätarhani taas sijaitsee Jalasjärvellä isäni kotomarkilla. Tällä hetkellä kasvussa on yksi puutarhakoulussa itsevartettu PIRJA -omena. Kaksi muuta omenapuuta kärsi niin pahat jänisvauriot, että niiden tilalle pitää ostaa uudet. Pirja nyt tekee taas mukavasti omppuja. Lisäksi plantaasilla on kaksi ruusukvitteniä, jotka viime vuonna tekivät muutaman hedelmänkin, kirsikka, luumu ja päärynä. Nyt kirsikka ja luumu tekevät ensimmäistä kertaa satoa. Päärynä kasvaa hivenen heikosti, mutta elossa kuitenkin. Viiniköynnös oli huonossa paikassa ja kuoli. Tuula -tädin Kuusankoskelta tuodut kriikunat kasvavat myös hyvää vauhtia. Pensasmustikat kaipaavat vähän parempia olosuhteita ja lisää kavereita. Tässä on kuva ensimmäisistä luumuista. Myös lähimökin luumu näyttää tuottavan hyvän sadon. Mansikan kasvu tuntuu kärsineen kylmästä ja kuivasta -raakileita kyllä on kivastikin, mutta kehitys on hitaanpuoleista. 

Ensimmäiset Sinikka -luumut

Selvisin myös melko kunnialla käynnistä lankakaupassa, josta sain hakea neuletapaamisessa jääneen ohjekansioni ajatuksissa olevista malleista. Lisää tekemistä löytyi taas uusimmasta Ullasta. Jos rohkenisin kokeilla uudelleen villapöpien neulomista ja vauvan kantoliinakaulahuiville tulee varmasti käyttöä. Niin...ja tarttui sieltä kaupasta kuitenkin matkaan kerä keväisen keltaista samosta lisukkeeksi vielä jäljellä oleviin valkoisiin keriin. Keltainen sopisi vaikka mekon kukkiin... Stopparit ja puikkomittakin saivat uuden kodin. Aika vähän mitään lisävarusteita minun kaapistani vielä löytyy.

Kevät tekee tuloaan myös kotipuutarhaan. Tilli, persilja ja ruohosipuli kasvavat kukkalaatikossa keittiön ikkunalla ja kirsikkatomaatin taimenet toisella ikkunalla. Sinivuokot kukkivat ja viimevuotiset ruukkunarsissit nostavat nyt päätään puutarhassa. Rakastamani lilat tulppaanit menivät varmaan parempiin suihin, lehdistä oli jäljellä vain rippeet ja ruma kuoppa siinä missä ennen oli hyvässä kasvussa tulppaanit. Kehtaavatkin tepastella tuossa markilla muina miehinä... Kevät on saapunut myös olohuoneeseemme. Sohvankin käytöstä joutuu nykyään keskustelemaan muurahaisten kanssa, jotka ovat jotenkin tykästyneet olohuoneeseemme. Vuokraisäntä ystävällisesti toi jotain "luontoystävällistä" hävitettä, että nuo satunnaiset matkailijat eivät jää nurkkiin majailemaan.

Suunnitelmat jäljelle jääneitä samoksia varten (ehkä vaan pipo) ja muut mallit on nyt vielä harkinnassa. Toivottavasti keskiviikkona pääsen jo vauhtiin vaikka neulomisesta ehkä ei tule mitään, jos neiti tulee matkaan "kaffilaan". Toivoin jo pääsiäisenä saavani valmista tuosta, mutta nyt onnisti !

Neulepuolella edetään hitaasti, mutta varmasti -takakappale alkaa olla valmis (Moda 1/08) tytön palmikkojakusta. Se valmistuu Samoksesta 3:n puikoilla ja siltikin piti tehdä pienemmän koon mukaan, koska loppumitat ovat seuraavaa kokoa. Samos lienee paksumpaa kuin ohjeessa mainittu. Pidän ainakin vielä tuosta mallista eikä se palmikkokaan ole niin vaikeaa : ). Olen vain niin laiska että en kyllä tässä ole apupuikkoja käyttänyt, kun toimii homma muutenkin. On tosiaan eka tekemäni palmikko...

Lomareissulla totesin, että ois tosi hyvä olla kasseja, jossa on lappu tahi kassissa itsessään teksti onko kyseessä takapenkille vaiko jonnekin muualle kuuluvaa tavaraa. Näin säästyisi siltä loputtomalta selvitykseltä, että minne mikäkin kassi kuuluu ja mihin se menee -mies vaan vois tarkistaa asian ko. kassista itsestään.

Seuraavaksi onkin valkoisten Samos-lankojen vuoro. Samos -haasteen välitän myös Virvelle, jolla on samalta Kymenlaakson kesäreissulta lankoja varastossa :) Kiitän myös lämpimästi saamistani kukkasista (virveltä), jota on kiittäminen myös tämän blogin olemassaolosta. Ilman ystäväni innoitusta en olisi koskaan alkanut mitään blogia pitämäänkään. Olet korvaamaton kaikin puolin muutenkin. Kukkasia takaisin sinulle pois lukien krysanteemit...

Tunnustan että en ole kovin syvälle blogimaailmaan uppoutunut, sillä tänne on niin helppo uppoutua lueskelemaan tuntikausiksi. Täältä löytyy toinen toistaan hienompia blogeja. Muutamilla tutuilla sivuilla olen vieraillut useammin, kohtuullisen harvakseltaan bloggailleena kovin tuttuja ei vielä ole monia. Siksi minun kukkaseni menevät kaikille mukaville bloggaajille, jotka innostavat minuakin harrastuksissani :)

Koska aikakytkin seikkailee olohuoneessa, täytyy minunkin jättää tällä erää tähän. Kuka keksisi reset -suojan pieniä varten, neiti ehti tänä aikana kolmesti painaa Resettiä. Neiti on myös hauskuttanut viimeaikoina kokonaisvaltaisella syömiskäsityksellään...

Tänään päätin tehdä mokkapaloja mahdollista kahvivierasta ja miestä ilahduttaakseni. Tietenkin korvasin osan jauhoista spelttijauhoilla, joihin olen ihastunut ja lisäsin vielä pohjaan pari lusikallista puolukkaa. Siitä tulikin ihan kohtalaisen hyvää. Päällysteen ohjeessa oli paketillinen tomusokeria. Ihmettelin kyllä vähän, että eihän nestemäärään saa millään niin paljon sokeria, mutta lisäsin sitten nestettä. Sen verran ällömakeaa siitä tuli, että mietin kuka ikinä tätä pystyy syömään vaikka reseptin mukaan tein. Siinä sitä sokeripakettia tuijottaessa välähtikin, että nepä ovat tänä päivänä puolet isompia kuin ennen.  Siinäpä se !

Tässä se kuitenkin nyt on ensimmäinen itse tehty villapaita, jolla varmasti on käyttöä enemmän kuin sillä tuliaisella. Lankaa jäi hivenen yli, joten helmaan voisi vielä tehdä jonkun kaitaleen. Hivenen pidempi helma lämmittäisi paremmin selkää. Myös ylimääräiset pätkät pitää vielä päätellä, mutta uskallan nyt kuitenkin jo julistaa tämän valmiiksi. Myös malli oli kovasti mieluisa ja itselleni sopiva. Kyseenalaista tietenkin on muuttaa niin totaalisesti alkuperäistä neuletta (ei kyllä käsinneulottu), mutta toisaalta mitä iloa on kaapissa lojuvasta käyttämättömästä villapaidasta. Tästä tuli uusi villapaita - laukku tai tyynynpäällinenkin ois voinut olla ihan hauskoja vaihtoehtoja irkkupaidan uudelle elämälle.

 (Parempi kuva...)

Neiti on ollut tänään varsin tomera ja ottanut joka kerta pyykit alas yrittäessäni laittaa niitä kuivumaan. Avulias tyttö on kantanut niitä myös ympäri asuntoa läjiin. Kolmannen yrityksen jälkeen luovutin -pyykit ripustetaan vastan kun tyttö on mennyt nukkumaan. Itsekin on hyvillä mielin kun sai kokonaisen paidan valmista ja saa siirtyä eteenpäin uusiin töihin.

Päätin olla tekemättä mitään lupauksia, mutta onnistuin ainakin istahtamaan koneen ääreen ja avaamaan blogimaailman. Rauhaisan uuden vuoden vieton jälkeen tuntuukin olevan taas paremmin energiaa harrasteisiinkin. Välipäivinä sain vanhempieni kotiin kortin ystävältä, jonka luulin jo kadonneen maailman turuilla. Ihana huomata, että vaikka välissä olisi useampi vuosi ja Itämeri niin ystävyys ei katoa. Tänään sainkin postiin ihan käsin kirjoitetun kirjeen, kirjoittaminen muutenkin on jäänyt kaikin puolin turhan vähiin. Uuden vuoden  (1v2kk) myötä meillä siirryttiin myös pois imetyksestä. Neidin purukalusto ehti aiheuttaa sellaista vahinkoa, että parempi jättää tähän, hampaitakin tulee edelleen lisää...

Neuletapaamisissa pääsin käymään syksyllä vain muutaman kerran. Pikkujouluna sain paketista hauskan valovirkkuukoukun. Nyt onnistuu pimeässä virkkuuskin :). Kiitokset tontulle ! Joskus aiemmin olinkin aika kova virkkaamaan kaikenlaista pientä. Ennen joulua sain myös ompelukärpäsen ja ompelin 8 taskukestovaippaa Käsityölehden kaavalla. Tuli aika sopivia, mutta pitää hivenen säätää vielä imujen kanssa ja tarkkana saa olla ettei ole märkänä liian kauan. Punottaa aika herkästi meidän tytön peppu. Olen pitänyt näistä kestoista enemmän kuin hahtuvapöksyistä, joista en vain ole saanut oikein hyviä. Ensimmäisistä tuli muodottomat möykyt ja nämä toiset ainakin vielä falskaa aika lailla eli tähän asti on jäänyt käyttämättä. Pitäs kai uittaa lanoliinissa.

Mummolan vintiltä löytyi vanha poncho, joka keväällä varmasti jo sopii paremmin päälle. Puikoille pääsikin jo ruskeat retropöksyt, jotka ovat setistä kadonneet. Myös tablettien virkkuun aloitin ennen joulua. Puikot viuhumaan !!! 

Poncho vm 75-76 (?)