Matkalla anoppilaan huomasin auton takapenkillä istuessani, että minustahan lähtee karvaa -siis siitä kaulahuivista. Kiva avokin sitten kommentoida emännän neuleharrastuksesta tietämättömälle, että "ei meillä ole koiraa, avovaimosta vaan aina irtoaa matkoilla milloin minkäkin väristä karvaa". Paluumatkalla taas tuli selväksi yksi syy käyttää puisia puikkoja, meinasi ihan näpit jäätyä kylmässä autossa kutoessa. Harkitsin myös suunnistajan lampun hommaamista, sillä eihän sitä pimeässä näe tehdä yhtään mitään. Kuka uskaltaa tunnustaa kutovansa autossa otsalampun valossa :) ? Oikein nurinkin meni sokkona heti sekaisin. Sain kuitenkin kaulahuivini valmiiksi, siitä en tehnyt kovin pitkää, kun ei vaan jaksanut enempää. Lankaa jäi vielä rullalle aika paljon, josko sitten seuraavaksi tekisi sitä vähän mielenkiintoisempaa kuviota.

Tänään sain paketissa herkullisia terveisiä ei-niin-salaiselta neuleystävältäni, suklaamustikoista ei ole enää kovin paljon jäljellä. Lisäherkkuna paketista löytyi 3 kerää sinistä ESKIMOA. En vielä keksinyt, mitä silmienväriäni korostavasta langasta tekisin. Kuva ei tee oikeutta väreille. 

Seuraavaksi onkin vuorossa apupupun kaulahuivin viimeistely, babylegsit ja anopille kämmekkäät. Kävin myös suunnittelemassa seuraavia kudontatöitä, punaista hartiahuivia ja harmaansävyistä ripsiliinaa.