Tällä viikolla valmistui vähän yllättäen lankakopasta takavasemmalta muiden töiden ohi kiilannut villapaita. Itse asiassa se on ensimmäinen villapaita, jonka olen tehnyt itselleni. Villapaidasta tuli hyvin yksinkertainen, koska en ole ollut vielä tähän mennessä erityinen palmikkofani, vaikka sellainen ehkä olisikin pitänyt tehdä langoista, jotka on purettu 10v. sitten Irlannista ostetusta villapaidasta. Langoiksi paita päätyi sen vuoksi, että malli oli liian pitkä minulle -kannattaa ostaa aina varmasti mieluisa malli eikä säästää väärässä kohtaa. Lyhentäminenkin olisi ollut vaikeaa, kun saumat oli ommeltu koneella. Hukkaan ei hauskan reissun muistoja ja hyvää lankaa tietty viitsinyt heittää. Pääsinkin aika pitkälle -viimeistä hihaa puolikas jäljellä- ennenkuin tuli mallikauhu.

Tässä se kuitenkin nyt on ensimmäinen itse tehty villapaita, jolla varmasti on käyttöä enemmän kuin sillä tuliaisella. Lankaa jäi hivenen yli, joten helmaan voisi vielä tehdä jonkun kaitaleen. Hivenen pidempi helma lämmittäisi paremmin selkää. Myös ylimääräiset pätkät pitää vielä päätellä, mutta uskallan nyt kuitenkin jo julistaa tämän valmiiksi. Myös malli oli kovasti mieluisa ja itselleni sopiva. Kyseenalaista tietenkin on muuttaa niin totaalisesti alkuperäistä neuletta (ei kyllä käsinneulottu), mutta toisaalta mitä iloa on kaapissa lojuvasta käyttämättömästä villapaidasta. Tästä tuli uusi villapaita - laukku tai tyynynpäällinenkin ois voinut olla ihan hauskoja vaihtoehtoja irkkupaidan uudelle elämälle.

 (Parempi kuva...)

Neiti on ollut tänään varsin tomera ja ottanut joka kerta pyykit alas yrittäessäni laittaa niitä kuivumaan. Avulias tyttö on kantanut niitä myös ympäri asuntoa läjiin. Kolmannen yrityksen jälkeen luovutin -pyykit ripustetaan vastan kun tyttö on mennyt nukkumaan. Itsekin on hyvillä mielin kun sai kokonaisen paidan valmista ja saa siirtyä eteenpäin uusiin töihin.