Näin lyhyesti tiivistettynä tämä hiljaiselo blogissa näinkin pitkälle kesään. Suurin osuus lienee ehkä kuitenkin kolmella tietokoneella, jotka päättivät hajota ja korvaava konekin saapui vasta viikko sitten. Langat ovat kiltisti matkustaneet autossa lomamatkalla pohjoiseen neulekaverin lankoja tapaamaan, mutta vieläkään minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut. Masukille kyllä on tilauksessa kaikkea ihanaa pientä...

Vähän on ollut raskasta tämä odotteluaika väsymyksenkin vuoksi. Olenkin keskittynyt vain välttämättömien asioiden hoitoon vippaavien kilppariarvojen vuoksi. Kilpirauhasen vajaa-toiminnan "ihanuudesta"  on saanut tässä 33v aikana jo ihan hyvin kokemusta. Joskus vain on myönnettävä tappio omalle kropalleen ja otettava kevyemmin. Nyt taas jo onneksi jaksaa puuhailla kaikenlaista mukavaakin. Piti jo pakatakin laitokselle jäämisen varalta, mutta kaikki näytti eilen olevan kunnossa, joten ei tässä mitään kiirusta sitten vielä ole -LA on ens viikolla. Josko jonkun pienen haalarin tms. ehtisi tehdä valmiiksi.

Tämäkin merinoihanuus odottaa kiltisti kerällä -ostettu joskus vaippapöksyjä varten

Plantaasilla tapahtunutta...

Auringonpaisteen lisäksi on ollut ihanaa nauttia oman maan sipuleista ja salaateista. Kasvussa on 2,5 kg keltasipulia, 0,5 kg punasipulia, kehäkukkaa, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, naurista, valkosipulia, kyssäkaalia, vähän hernettä, maissia (5), tilliä ja kesäkukkia. Lisäksi tökkäsin avomaalle 3 kirsikkatomaatin tainta kokeeksi, kun oli tilaa. Harmikseni kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimista selvisi vain yksi ja purjotkaan ja kaalit eivät ehtineet ajoissa kasvuun. Niinpä kasvimaalla on pieni kesantotarha, joka vielä odottaa salaattia ym. nopeasti kasvavaa.  Paappa (mieheni isä) vähän ihmetteli, että onpa paljon vihanneksia, mutta en kyllä kertonut, että suunnitelmani olivat vielä huomattavasti laajemmat ja nykyinen ala on sellainen "minimi" tason viljelmä. Unelmieni plantaasihan kasvaa vielä runsaampi ja monimuotoisempi vihanneslajisto. Mökkijuhannuksen vietossa aiheutin hämmennystä nauttiessani rikkaruohojen nyppimisestä. Tosin isommilla aloilla kyllä kaipaan "haraa", jota käytin aikoinani Saksassa luomutilalla. Sellainen kevyt käsin työnnettävä, jossa oli edessä kaksi säädettävää terää. Varsin näppärä kapistus kykkimisen vähentämiseksi ja tiukkojen tupasten irrottamisessa. Ei ole tullut selvitytttyä onko vastaavia markkinoilla Suomessa. 

Hedelmätarhani taas sijaitsee Jalasjärvellä isäni kotomarkilla. Tällä hetkellä kasvussa on yksi puutarhakoulussa itsevartettu PIRJA -omena. Kaksi muuta omenapuuta kärsi niin pahat jänisvauriot, että niiden tilalle pitää ostaa uudet. Pirja nyt tekee taas mukavasti omppuja. Lisäksi plantaasilla on kaksi ruusukvitteniä, jotka viime vuonna tekivät muutaman hedelmänkin, kirsikka, luumu ja päärynä. Nyt kirsikka ja luumu tekevät ensimmäistä kertaa satoa. Päärynä kasvaa hivenen heikosti, mutta elossa kuitenkin. Viiniköynnös oli huonossa paikassa ja kuoli. Tuula -tädin Kuusankoskelta tuodut kriikunat kasvavat myös hyvää vauhtia. Pensasmustikat kaipaavat vähän parempia olosuhteita ja lisää kavereita. Tässä on kuva ensimmäisistä luumuista. Myös lähimökin luumu näyttää tuottavan hyvän sadon. Mansikan kasvu tuntuu kärsineen kylmästä ja kuivasta -raakileita kyllä on kivastikin, mutta kehitys on hitaanpuoleista. 

Ensimmäiset Sinikka -luumut